Ratsastusraportti Risto Aalto
Syksyn viikot olivat olleet yksi intensiivisimmistä. Kyllä, kolmeen päivään piti mahtua kokonainen työviikko, jotta torstaiaamuna ehti istua Arlanda Expressissä matkalla Toscanaan ja pyöräillä viikko. Katselin ikkunasta kiitävää maisemaa, kun tein hitaasti matkavalmisteluja… …puhdistin pyörän, ostin ketjulukon ja uuden ketjun, latasin akut, latasin reittejä, kytkin wattimittarin ja tietokoneen uudelleen, sama sykemittarille… …hmm, minne pakkasin tietokoneen?… …pohdin kuumeisesti pakkaamista, vaatteita, työkaluja, laukkuja, pyörälaukkua, mutta en millään muista, minne laitoin tietokoneen… …Hei! Olenko unohtanut tietokoneen? Mitä teen nyt?
Päivä -1, perjantai, Pisa – Lucca thor ~60 km
Pyörä kootaan lennon jälkeen, aamiainen valmiina ja on aika "uloskirjautumaan". Ilmoitan siellä olevalle jengille, että haluaisin pyöräillä Luccaan, koska huomasin, että siellä on polkupyöräkauppa, jonka valikoimassa on Wahoo. Kyllä, minun piti sitten ostaa uusi pyörätietokone ja koska Wahoo on tunnetuin, valinta oli melko ilmeinen. Gerry teki parhaansa rohkaistakseen minua iloisilla huudahduksilla… …vaihtoehtoisista merkeistä.
Liukumme hitaasti ympäriinsä mukavia... ...tai pikemminkin erittäin mukavia hiekkateitä kohti Luccan pyöräilykaupunkia. Siellä on ilmeisesti useita ammattipyöräilyseuroja, jotka harjoittelevat siellä "sesongin ulkopuolella". Lucca on fantastisen mukava pieni kaupunki, jossa on paljon mukavia kahvipaikkoja suuren kehämuurin sisällä. Siellä on myös pitkä ja hieno roomalaisten ajoista peräisin oleva akvedukti, joka tarjoaa mukavan pyöräilyn varjossaan.
Saimme onneksi minulle uuden pyörätietokoneen ja viikko pelastui näin. 😊
Päivä 0, lauantai, Pisa tor 65 km
Useat osallistujista saapuivat perjantai-illan aikana, laittoivat pyöränsä kasaan ja nyt lauantaiaamuna olikin sitten varsinaisen "check-out-ajelun" aika. Gerry oli valmistautunut kohtuullisella matkalla alas merelle, joka tarjosi tiukan 7 mailin kierroksen vain 110 metrin korkeudella. Se oli juuri sopiva minulle, koska se oli jotain muuta, jonka olin myös unohtanut kotiin... ...treeneihin! - En ollut periaatteessa koskenut pyörääni sitten viime pääsiäisen, kun olimme Mallissa ja pyöräiltiin. Olin äärettömän kiitollinen, että sain aloittaa pehmeän käynnistyksen tällä tavalla.
Oli kuitenkin pieni ryhmä, joka lähti menemään Luccaan "The hard way" vuoren yli heidän korunsa aikana. Hiljaisuudessa olin melko vaikuttunut tuon jengin saavutuksesta ja ajattelin, että tämä voisi päättyä minulle vain yhdellä tavalla. Kärsin kovista kramppeista ja kolkutusta joka osassa, joutuisin bussin häpynurkkaan etsimään kadonnutta muotoani…
...bussia kyllä ajoi viikon aikana Terje, C-J:n fantastinen kaveri, joka tyytyväisenä piti huolen siitä, että kaikki matkatavaroiden käsittely, veden varastointi ja energianjakelu sekä valokuvaus ja drone "lentäjät" hoidettiin mielenkiinnolla. Sillä asenteella ja energialla hän pääsee pitkälle… Hän lainasi myös isältä pyörän eräänä päivänä ja laittoi meidät kaikki paikoilleen ilman edes ohuita ruokalappuja, tai muuten tubelessia… … juuri sitä!
Päivä 1, sunnuntai, Pisa – Volterra 120 km 1900 korkeusmetriä
Merkitty helvetiksi, nyt se oli, Bike Gravel Radonnée klassisilla Toscanan kappaleilla, L'Eroica, Strade Bianchi, Via Francigena jne… ! Ihana aamu, viileä, tuuleton ja hiljainen. Italialaiset nukkuvat sisään ja kuuluu vain vaihteiden naksahdus ja rullaus. Arno-joen patopenkereillä matka sujuu ilman merkittäviä ponnisteluja. Pientä keskustelua eri ryhmissä ja yleisesti ottaen mukavaa kun meillä on pohjoisessa taustalla vuoret ja toisella puolella tasanko, jolta oja suojelee tulvan sattuessa. Se on helppoa, se on soraa ja ruohoa. Yllätyt koiranomistajat ja satunnaiset lenkkeilijät ovat ainoat ihmiset, joita tapaamme varhain aamulla.
Noin puolen matkan jälkeen alamme kiivetä. Vaikeaksi menee allekirjoittaneelle. Lämpötila on myös ylittänyt 25 astetta, mikä on meille hieman epätavallista. Jäljellä olevan 6 mailin aikana puristamme sisään noin 1700 metriä korkeutta, mikä tarkoittaa 280 korkeusmetriä mailia kohden, jonka lopussa on noin 450 metrin nousu. Monet meistä kaivautuvat syvälle reitin ensimmäisenä päivänä, kunnes lopulta pimeän laskeutuessa saavumme Volterran kylään. Nyt olemme vihdoin matkalla, väsyneinä, onnellisina ja kiitollisina perille pääsystä.
Päivä 2, maanantai, Volterra – Siena 75 km 1450 metriä
Tänä aamuna teimme Riggertin kanssa päätöksen keventää kuormaa hieman ja ottaa hieman helpompaa ja suorempaa reittiä Sienaan. Valitsimme sen sijaan noin 6 mailia asfalttia. Saimme kuitenkin WhatsAppin kautta viestejä, että normaalireitillä on ollut rankkaa. Matkalla oli aluksi pitkä kiipeily soralla, joka sitten laskeutui "viidakkoon/sademetsään". Ryhmät erosivat toisistaan, eksyivät hieman ja lounastauot päätyivät eri paikkoihin...
Omalta osaltani piti olla päivä välissä, jotta jäykät jalat pääsisi välillä löysäämään. Viimeisen 3-4 km:n aikana Riggert ja minä saimme viikon ainoan saderoiskeen, viilentävää ja mukavaa.
Päivä 3, tiistai, Siena – San Quirco d'Orcia, 67 km 1150 metriä merenpinnasta
Koska monilla oli vaikeuksia myös toisen päivän kanssa, myöhäisen saapumisen vuoksi ette ehkä ehtineet kävellä ympäriinsä ja nähdä Sienan nähtävyyksiä. Me kuitenkin koimme saman tänä aamuna, kun kaikki valitsimme päivälle "Mukavan" reitin... ...kummallista kyllä, kukaan ei halunnut polttaa muutamaa ylimääräistä kaloria "Vaikealla" tai edes "Keskivaikealla" reitillä.
Ohitimme klassisen aukion, jossa on kaupungintalo ja Sienan torni, paikka, jossa vuosittainen hevoskilpailu "Palion" pidetään joka kesä elokuussa.
Nyt 3. päivänä syötämme reittejä kuuluisilla nimillä, reiteillä, joita kaipasimme. Löydämme kumpuilevia maisemia, liidunvalkoisia hiekkateitä, minimaalista liikennettä, aurinkoa ja lämpöä... voiko se enää parantua?
Pidämme hieman eri vauhtia, muutama puhkeaminen auttaa myös levittämään kenttää. Lopulta päädyn pyöräilemään "Dala-klusterin" kanssa kohti hotellia. Taistelemme urheasti kohti maalia ja löydämme lopulta vertaansa vailla olevan näkymän väliltä vuorille ja laaksoihin. Ilmassa on hieman sumua, joka lisää tunnelmaa ja auringonlaskua verannalla.
Päivän saavutus oli Mats Aadde, joka pyöränsä teknisten ongelmien vuoksi jäi pois hieman myöhemmin ja pyöräili siksi koko päivän yksin kohti maalia. Hyvin tehty Mats!
Päivä 4, keskiviikko, San Quirco d'Orcia – Siena, 94 km 1900 metriä merenpinnasta
Voi ei! Olemme melkein puolivälissä! Alkaa tajuta, että jossain tämä ihana keskittynyt olemassaolo on tullut tiensä päähän, jossain tuolla ylhäällä arki tulee meitä kohti kostaen... ...mutta nyt olemme paratiisissa 😊. Reitti kääntyy ja suuntaamme taas pohjoiseen kohti Sienaa. Valitsemme uusia teitä, jotka vievät meidät aivan upeiden vuorten ja rotkojen yli tien molemmin puolin. Tänä päivänä tunnen oloni virkeäksi ja vahvaksi, olen onnistunut torjumaan takapään hiertymän ja tunnen myös, että jalkani ovat heränneet eloon pitkän tauon jälkeen. Siksi ponnistelen hieman alussa ja yhtäkkiä huomaan olevani melkein yksin. Mikael liittyy seuraani ja oletamme, että muut ovat pitäneet muutaman tauon matkan varrella. Päätämme jatkaa hitaasti toivoen, että he saavuttavat meidät. Joka tapauksessa pääsemme pian lounaspaikkaan Acianossa, pieneen miellyttävään kylään L'Eroica-reitin varrella. Istumme ja hengitämme hetken ja yritämme sisäistää kaiken, mitä olemme nähneet. Lounaat kyllä, italialaiset näyttävät pitävän kovasti valkoisesta leivästä... ...kaikissa muodoissaan. Niin kauan kuin se on valkoista, se on hyvää... Ruokana pizzaa, bruschettaa ja panea jne. Tänään lounaaksi oli bruschettaa. Minusta kuitenkin tuntui, ettei vatsani enää oikein haluaisi valkoista leipää, mutta minkäs teet, kun tarjonta ei ole niin suuri?
Joten, Coca, Coffee, Bruschetta ja sitten taas pois.
Luulin, että minulla oli Piotr mukanani, kun lähdin lounaalta. Muutaman käännöksen jälkeen kylässä hän oli kuitenkin kadonnut ja ajattelin, että ehkä hän oli pysähtynyt odottamaan muita tai valitsi sen sijaan asfaltin Sienan suuntaan... Meillä oli nyt edessämme vakavia nousuja soralla. päivän toinen puolisko.
Noin 200 metriä merenpinnasta mailia kohden jättää jälkensä, vaikka olisikin energinen... Se alkaa mennä hieman hitaammin ja noin 7 mailin kohdalla ohittaa minut Anders (Lisa). Anders on erittäin vahva ylämäkeen ja jättää minut pölyyn. Alan tuntea oloni hieman arkaksi ja ohitan hieman soraa lopussa, minkä vuoksi, hauskasti, Lisa-Anders todellakin ohittaa minut 3 kertaa viimeisen 2,5 mailin aikana.
Osuuden haasteena on pieni HAB kilometrillä 84-85, joka omalta osaltani johtaa piikkisen pensaikkoon ja "Viidakon" läpi, jossa viidakkoveitsi olisi ollut oikea työkalu. Väsyneenä mutta iloisena saavun vihdoin taas Sienaan.
Päivä 5, torstai, Siena - Poggibonsi, 73 km 1300 korkeusmetriä
Heräsimme jälleen upeaan päivään Italiassa, Toscana tarjoaa sekä sään, maiseman että soran. Itse asiassa etäisyys Sienasta Poggibonsiin on vajaat 3 mailia, mutta Gerry oli etsinyt upeita teitä, jotka tarjosivat sekä haastetta että nautintoa. Luulen, että ehkä joku alkoi tuntua hieman tylsältä päiväohjelmasta ja valitsi hieman asfalttia. Muutamilla muilla oli haasteita pyöriensä kanssa.
On aivan uskomatonta, kuinka paljon tämän tyyppisen pyörän lyöminen voi kestää, tarkoitan, etten ole porukan kevyin henkilö, mutta ainoa asia, jonka koin, oli se, että kolme kertaa matkan varrella minun piti pumpata takarenkaani, joka oli pieni baby punk… … siinä kaikki! -Voit pommittaa alas hiekkateitä, jotka muuttuvat lopussa kivimurskaaksi, tai päätyä odottamattomiin, valtaviin "pesulautoihin" alamäkeen 35-40 solmussa ja pysyt silti tilanteen hallinnassa.
Lopulta päädyin 5,5 mailin jälkeen mukavaan pieneen kylään Chiantin alueella nimeltä Castellina in Chianti ja liityin Dala-ryhmään nauttimaan herkullisen lounaan. Castellinasta lähdettäessä yksi jengistä sattui puhkaisemaan ja hetken kuluttua päätin jatkaa matkaa, koska näytti siltä, että näiden kolmen välinen yhteistyö oli hyvin harjoiteltu letkunvaihdon yhteydessä.
Laskettelun Castellinasta utuisella näköalalla ja myös sitä seuranneella soratietellä lukitsen muistipankkiani kylmiä talvipäiviä varten spinning-solalla.
Päivä 6, perjantai, Poggibonsi – Cecina, 89 km 1200 korkeusmetriä
Päivä alkaa tasaisella ja mukavalla osuudella vanhalla rautatien pengerryksellä, joka päättyy pitkään asfalttinousuun päivän kahvitauolle. Aamulla on hieman pilvistä, ja ylöspäin kiivetessämme osumme itse pilveen. On kosteaa ja kastepisarat tarttuvat käsivarsiimme kuin pienet helmet. Hetken kuluttua aurinko on polttanut pois matalalla olevat pilvet ja lämpötila nousee nopeasti. Nopean kahvikupillisen jälkeen huipulla avautuu upea maisema, kunnes käännymme vasemmalle ja pääsemme upealle soratielle. Jotkut matkan kauneimmista näkymistä avautuvat meitä kohti ja risteilemme viinitarhojen välissä. Kaukaisuudessa näemme uhkaavasti lähestyviä, mutta tie poikkesi viime hetkellä. Luulen, että Fredrik otti ylimääräisen käännöksen yhteen näistä ylämäistä... Hatunnosto, Fredrik!
Kuitenkin, siellä oli myös joitain oikeita jalkojen katkaisijoita. Yksi tämän päivän nousuista päättyi maaliin 18%-kentällä.
Joka tapauksessa, tämän päivän kokemus oli hieman viidakkoa läpikäytäväksi huuhtoutuneiden polun osien ja kivisen alamäkeen, joka vaati täyttä keskittymistä. Terje tuli ja tapasi toiselta puolelta. Maasto oli joskus niin vaikeaa, että hän luuli ajavansa väärään suuntaan. Oli mukava tauko autolla tankata vettä. Lounas odotti ja jatkoimme sinne asfaltilla.
Kun pääsimme lähemmäs merta, oli verrattoman mukavaa ajoa mäntymetsäpuistossa viimeiset kilometrit ennen Hotellia ja Välimeren kylpylä,
Päivä 7, lauantai, Cecina – Pisa, 79 km c:a 500? korkeus metriä
Viimeinen päivä! Meillä oli tänään vain yksi "pieni mäki" ylitettävänä... monet väsyneet osuudet ja pieni virhe karttamateriaalissa tarkoittivat, että kaikki mäet eivät olleet täysin näkyvissä etukäteen. Yhdessä näistä jyrkistä "yllätysmäistä" meitä vastaan tuli lammaslauma, jota Fiat Unolla ajava mies paimensi tietä pitkin. Lampaat vaikuttivat stressaantuneilta ja miettivät, pitäisikö niiden mennä pellolle sen sijaan, että ne kohtaisivat meidät tiellä. Teimme ystävällisesti tilaa ja annoimme sekä lampaiden että autossa olleen maanviljelijän kulkea ohi.
Otin muutaman kuvan puhelimellani ja olin juuri laittamassa sitä pois, kun kuulin Piotrin kiroilevan hieman kauempana. Katsoin häntä ja mietin, mitä tapahtui. Hän vilkutti villisti ja juoksi muutaman askeleen… …silloin tunsin ensimmäisen kivun. Se sattui pakarassani, takaraivossani kypärän alla, nilkoissani…
…kun tajusin mitä se oli. Olin vihaisten mehiläisten ympäröimänä, jotka lampaat olivat luultavasti ajaneet ylös jostain maan pesästä. Aloin myös heiluttaa, mitä voin tehdä? Pysähdy ja yritä heiluttaa niitä pois tai juosta ja antaa niiden neuloa,,, Aloin juosta ja heiluttaa parhaani mukaan. Repäisi kypäräni päästäkseni mehiläisten poistamiseksi. Heilutti nilkkoja alaspäin, missä useat mehiläiset tekivät kaikkensa lävisttääkseen sukat.
Laskin yhdeksän puremaa jälkeenpäin, kun pysähdyin parin sadan metrin päähän lampaista ja mehiläisparvesta. Minulla oli hätälaukussani antihistamiinia, jonka otan aina mukaani pyöräretkelleni. Pistin nopeasti 2 tablettia ja toivoin, ettei minulla olisi enempää reaktioita kuin pienet turvotukset ja kipu, jota nyt tunsin.
Pyöräilin päästäkseni isommalle tielle. Ajattelin, että jos saan suuremman reaktion, on luultavasti parempi olla vilkkaimmilla teillä. Sain Riggertin ja Ricardon kiinni hetken kuluttua. Ricardo tunsi olonsa hieman töykeäksi ja halusi lyhentää matkaa jonkin verran ja Riggertkin oli kyllästynyt luistelemiseen, joten päätimme viedä Asfaltin viimeisen palan kohti Pisaa. Se sopi minulle täydellisesti, koska olin edelleen kipeänä pistosta. Jokainen pisto tuntui avoimelta haavalta, jossa joku oli tyhjentänyt suolasirottimen tai jopa hieronut mehua chilihedelmästä.
Tänä päivänä ei ollut lounasta matkalla, enemmän kuin pieni pikakahvi. Sitten oli vähän asfalttitempoa 3 hengelle kohti kaltevaa tornia.
Unohtumaton viikko päättyi. Ihanat osallistujamme putosivat eri lentoihin ja muihin kuljetuksiin seuraavan 24 tunnin aikana. Paljon upeita muistoja ja seikkailuja muistettavaksi. Tiedän, että missasin monia niistä, mutta toivon, että jotkin edellä mainituista auttavat meitä muistamaan
Erityinen kiitos kuuluu Terjelle, joka teki kaiken mahdolliseksi!! Ei ole helppoa hallita vanhoja miehiä, joilla on erilaisia tarpeita ja toiveita 😊
Kiertue elokuvana.
Arrividerci Toscana !//inzain.bike/INZAIN.gravel/INZAIN Toscana
/Risto/Gerry/CJ
